Oulu-Ivalo, 511 kilometriä, 10 tuntia. Kotonq väsyneenä ja nälkäisenä, eikä Kutturaan lähdöstä tulekaan mitään. On kylmä, sataa vettä, eikä mökin omistajaa saada kiinni. Olen onnellinen keltaisesta sadetakistani.
Palloiltuani neljä(!) tuntia Oulussa ennenkuin nousin junaan, alkoi matkantekokin viimein luistamaan. Rovaniemeltä tarkoitukseni oli ajella paikallisbussilla ensin Napapiirille, nelostien varrelle. Busseja meni kuitenkin niin harvakseltaan, että pãätin liftata kaupungista, linja-autoaseman viereiseltä pysäkiltä. Aurinko paistoi ja armeijasta oli kai ekat lomat sillä kurkkupukuja oli niin paljon liikenteessä. Notkuin pysäkillä ehkä vartin, kunnes sain kyydin Sodankylään nelikymppiseltä Olavilta. Apukuskina etupenkillä istui tämän kymmenenvuotias poika Jere. Olavi oli entinen rekkakuski, Jere kuunteli Klamydiaa, minulla ja Jerellä i samanlainen tukka ja Jeren paidassa luki "kävelevä katastrofi" =) Matkalla juteltiin huvipuistoista, kesä tapahtumista, lapin kesästä, minun matkoista, Iron Maidenista, festareista, Children of Bodomista, carting-ajoista ja penkkiurheilusta. Soundtracki vaihtui Klamydiasta Maideniin ja Bodomiin. Tuli hyviä muistoja mieleen.. Sodankylässä Olavu katseli olisko tuttuja rekkoja menossa pohjoiseen, muttq kun ei ollut, kiitin kyydistä ja jäin nelostien varteen.
Ensimmäisenä kohdalleni pysähtyi yli viisikymppinen mies matkalla Murmanskiin. Tai ei hän oikeastaan tiennyt menisikö tänään kun paku reistaili jo nyt vaikka kyllä hän sen korjata osaisi kun insinööri oli ja olinko minä muuten Ivalosta, siis olinko suomalainen kun puhuin niin jännästi jne.. Ukko rupatteli varmaan viisi minuuttia minä ovensuussa roikkuen, ennenkuin totesi että yrittäisin toista kyytiä ja toivotin onnea matkaan. Alkoi olla jo kylmä jq onneksi sainkin melko nopeasti kyydin. Nuori mies oli matkalla Utsjoelle perheensä luo, ja matka taittui rivakkaa vauhtia. Välillä juteltiin niitä näitä, mutta enimmäkseen oltiin hiljaa. Pohjoisen poika ei paljon puhele, ja itteänikin väsytti jo.
Ivalossa olin vähän seitsemän jälkeen, pari tuntia ennen Oulusta tuntia aikaisemmin lähtenyttä linkkua.
-Liftari
Palloiltuani neljä(!) tuntia Oulussa ennenkuin nousin junaan, alkoi matkantekokin viimein luistamaan. Rovaniemeltä tarkoitukseni oli ajella paikallisbussilla ensin Napapiirille, nelostien varrelle. Busseja meni kuitenkin niin harvakseltaan, että pãätin liftata kaupungista, linja-autoaseman viereiseltä pysäkiltä. Aurinko paistoi ja armeijasta oli kai ekat lomat sillä kurkkupukuja oli niin paljon liikenteessä. Notkuin pysäkillä ehkä vartin, kunnes sain kyydin Sodankylään nelikymppiseltä Olavilta. Apukuskina etupenkillä istui tämän kymmenenvuotias poika Jere. Olavi oli entinen rekkakuski, Jere kuunteli Klamydiaa, minulla ja Jerellä i samanlainen tukka ja Jeren paidassa luki "kävelevä katastrofi" =) Matkalla juteltiin huvipuistoista, kesä tapahtumista, lapin kesästä, minun matkoista, Iron Maidenista, festareista, Children of Bodomista, carting-ajoista ja penkkiurheilusta. Soundtracki vaihtui Klamydiasta Maideniin ja Bodomiin. Tuli hyviä muistoja mieleen.. Sodankylässä Olavu katseli olisko tuttuja rekkoja menossa pohjoiseen, muttq kun ei ollut, kiitin kyydistä ja jäin nelostien varteen.
Ensimmäisenä kohdalleni pysähtyi yli viisikymppinen mies matkalla Murmanskiin. Tai ei hän oikeastaan tiennyt menisikö tänään kun paku reistaili jo nyt vaikka kyllä hän sen korjata osaisi kun insinööri oli ja olinko minä muuten Ivalosta, siis olinko suomalainen kun puhuin niin jännästi jne.. Ukko rupatteli varmaan viisi minuuttia minä ovensuussa roikkuen, ennenkuin totesi että yrittäisin toista kyytiä ja toivotin onnea matkaan. Alkoi olla jo kylmä jq onneksi sainkin melko nopeasti kyydin. Nuori mies oli matkalla Utsjoelle perheensä luo, ja matka taittui rivakkaa vauhtia. Välillä juteltiin niitä näitä, mutta enimmäkseen oltiin hiljaa. Pohjoisen poika ei paljon puhele, ja itteänikin väsytti jo.
Ivalossa olin vähän seitsemän jälkeen, pari tuntia ennen Oulusta tuntia aikaisemmin lähtenyttä linkkua.
-Liftari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti