Seuraavaa liftiä odotellessa

Yöpöydältä löytyy..

Tulis jo kesä..

Perjantaina alkoi syysloma, mutta liftireissua ei tullutkaan. Sain nimittäin järjestettyä niin, että pääsen ystävien kyydillä molempiin suuntiin Ouluun ja takaisin. Toisekseen, olen viimein, jostain tuntemattomasta syystä, mennyt autokouluun ja oppi on mennyt sen verran päähän, etten tiedä uskallanko liftata enää ikinä. Tieto lisää tuskaa, eikö vain?

No, ehkä jo ensi kesänä, kaverin kanssa vuorotellen Norjan mutkaisilla teillä kurvaillessa, autokoulun kauhut unohtuu ja jokainen liftari saa meiltä kyydin..

Kesää ja ajokorttia odotellessa

-Liftari

Hiljaiseloa

Olen vain laiskotellen loikoillut kotona Kuopiossa, eikä sen vuoksi ole ollut kauheasti asiaa tänne. Tai no, kävinhän mie viikonloppureissuilla Kolilla ja Savonlinnassa, mutta matkustin tavan tylsästi linkulla, niin jäi jutut kirjoittamatta. Muutenkin on nyt syksyn ja opiskelujen alku hillinnyt reissaamista. Sen verran kirkkaana jäi kuitenkin kesän liftimuistot mieleen, että aloin jo varovaisesti suunnittelemaan ensikesää. Jos sitä enskesänä kiertäiskin koko Suomen ja vähän Norjan Lappiakin liftaten..Kun en ole koskaan hirveästi esimerkiksi tuolla rannikolla pyörinyt ja Norjaan on pitänyt päästä jo vuosikausia. No, aika näyttää sitten kuinka pitkälle pääsen.

Muutaman viikon päästä alkais syysloma, ja suuntana olis tälläkin kertaa Ivalo. Jokohan se olis liftireissu..?

-Galaksien Liftari

Savonlinnan rikkinäinen laskusilta

Annan kanssa retkellä

Kartan kanssa ei eksy. Kuvannut Ville Ikkala

Ei se määränpää, vaan matkanteko.

Taas oli niin kiire reissatessa etten ehtiny päivittää blogia ja eilen pääsin kuitenkin jo kotiin Kuopioon. 

Kotimatka sujui varsin leppoisasti, matkaan meni kokonaiset neljä päivää. Oishan sen nopeamminkin päässyt, mutta kun ei ollut kiire mihinkään. Liftasin siis viime torstaina Ivalosta Rovaniemelle. Pääsin kahdella kyydillä niinkuin edelliselläkin kerralla. Ensimmäinen kyyti heitti minut Peurasuvantoon ja sieltä pääsin matkailuauton kyydissä Rovaniemelle. Peurasuvantoon jääminen jännitti aluksi vähän, sillä nelostie vaikuttikovin hiljaiselta juuri silloin. Totesin kuitenkin ettei minulla ole mitään hätää, aurinko paistoi ja läheisestä kahvilasta sai ruokaa ja hätätilassa yöpaikankin jos en kyytiä saisi. Enkä lopulta kuitenkaan liftannut siinä varmaan varttia pitempään kun sain jo seuraavan kyydin. Matkailuauton kuljettaja oli hiljattain eläkkeelle jäänyt lääkäri, joka oli ollut kalareissulla Norjassa ja Utsjoella. Kalaa oli kuulemma matkailuauton kylmiöksi muutettu vessa täynnä, Utsjoelta mies kehui saaneensa 16 kiloisen kojamonkin. Tohtori oli matkalla kotiinsa Hyrynsalmelle ja kertoi hauskan jutun kun oli aikoinaan ollut jossain lääkäritapaamisessa Helsingissä ja oli sieltä seuraavana päivänä hieman heikossa olotilassa matkustanut lentäen kotiin.Koneeseen noustuaan ukko oli kävellyt suoraan takariviin istumaan ja nukahtanut heti. Hän oli havahtunut hereille koneen laskeuduttua, mutta tiiratessaan ikkunasta Kajaanin lentokenttää, olikin siellä Kajaanin sijaan lukenut Helsinki. Mies oli nukkunut niin sikeästi ettei ollut herännyt ollenkaan Kajaanissa vaan unissaan ajellut edestakaisin. Lentokoneen henkilökunta ei ollut huomannut mitään, sillä Kajaanissa vanhat matkustajat menivät ulos etuovesta ja uudet tulivat samalla sisään takaovesta. Helsingistä mies oli soittanut vaimolleen, joka oli ollut Kajaanissa vastassa, että on edelleenkin, tai taas, Helsingissä. Kuultuaan asiasta lentoyhtiö oli kustantanut miehelle  yöpymisen hotellissa ja seuraavan lennon kotiin.

Rovaniemellä olin yötä kaverini luona ja seuraavana päivänä ajelimme Ouluun juhlimaan yhteisen ystävämme polttareita. Oulussa vierähtikin koko viikonloppu, enkä jatkanut matkaani ennen kuin maanantaina. Ajelin heti aamusta linkulla Revonlahdelle. Olin sopinut kaverini kanssa että tulisin kylään nyt, kun en silloin aikaisemmin päässyt. Aurinko paistoi todella lämpimästi ja Johanna oli minua pysäkillä vastassa. Päivästä tuli yksi parhaista lomapäivistäni. Päivällä ajeltiin polkupyörällä laitumille katsomaan ja rapsuttelemaan heppoja. Johanna ajoi ja minä istuin ritsillä. Oli kuuma, heinäsirkat sirittivät, maa oli matalalla ja taivas korkealla. Muutama pilvenroikale kellui taivaalla. Yhdellä laitumella oli tammoja varsoineen ja minäkin uskaltauduin niitä rapsuttelemaan vaikka vähän pelkäsinkin isoja elukoita. Sitten toiselta laitumelta kävimme hakemassa Johannan hevosen Mantelin Johannan mökin pihaan nurmea leikkaamaan. Manteli ei kuitenkaan kauaa yksin pihalla viihtynyt, kun mekin istuttiin sisällä mökissä vaan karkasi. Kun Manteli karkasi toisen kerran Johanna vei sen takaisin laitumelle muiden luo. Kun hepat oltiin käyty läpi ja käyty Raahessa ostoksilla, laitettiin mökissä ruokaa; halloumijuustosalaattia, ananasta ja lämpimiä pestoleipiä. Ruoka oli järjettömän hyvää, vaikka itse sanonkin. Kun katselin katettua pöytää joka oli täynnä herkkuruokaa, oli mielessä vain kiitollisuutta ja onnea. Päivä oli ollut upea, eikä se ollut vielä edes illassa. Ruuansulattelun jälkeen oli vielä edessä se kaikkein jännittävin: Johanna menisi pitämään tuntia, minä saisin seurata vierestä ja lopuksi saisin vielä itsekin käydä hepan selässä. Tunti meni nopeasti, minä kuuntelin ohjeita samalla ja kuivaharjoittelin samalla kun tuntilainen ratsasti  Johannan ohjeiden mukaan. Maneesin reunalla istuessa kaikki ohjeet tuntuivat niin selkeiltä, mutta hepan selkään päästyäni en muistanut juuri mitään. Yhtäaikaa piti tehdä niin paljon outoja juttuja ja rentoutuakin vielä, että olin aika hukassa. Onneksi Lilli-hevonen oli sen verran fiksu, että se jäi paikoilleen odottaamaan kunnes minä tiesin mitä olin tekemässä ja lähti vasta sitten liikkeelle. Huh. No sen verran ehdin kuitenkin ohjeita omaksua, että jos ikinä alan harrastamaan ratsastusta, niin sitten ehdottomasti lännenratsastusta. Ratsastuksen jälkeen käytiin laittamassa saunaan tulet ja ajettiin vielä merenrantaan iltauinnille. Ilma oli jo jähtynyt ja vesikin järkyttävän kylmää, mutta maisemat upeat. Meri oli tyyni, ja laskeva aurinko maalasi vaaleansiniseen taivaaseen pastellinpunaisia, -oransseja ja -keltaisia viiruja. Rannalla kaksi tuulimyllyä  vahtivat horisonttia. Uidessa oli tullut sen verran kylmä, että paluumatkalöla oli pakko laittaa autossa lämmöt täysille ja juoda termarista kuumaa teetä. Mökillä  vielä saunottiin, syötiin iltapalaa juotiin skumppaa ja suunniteltiin Norjan reissua ennen nukahtamista. 

Seuraavana päivänä Johanna heitti minut Rantsilaan, josta liftasin kolmella kyydillä Kuopioon. Ilma oli taas aurinkoinen ja oli leppoisaa liftata. Ensimmäisellä kyydillä pääsin Rantsilasta Pyhännälle. Aluksi kuski aikoi jättää minut Pulkkilaan, mutta tulikin sitten toisiin aatoksiin ja vei Pyhännälle asti. Pulkkilasta olisi kuulemma ollut vaikeampi saada kyyti ja minullehan sopi sitä paremmin mitä pitemmälle yhdellä kyydillä pääsisin. Matkalla juteltiin paljon baletista ja koko baletti- ja tanssimaailmasta. Mies oli itse aikoinaan ollut ammattitanssija, löytänyt vaimonsakin sitä kautta. Sitten oli fysiikka tullut vastaan ja nykyään hän liikkui "äijäporukassa" kaikenlaisten maalien ja työkalujen myyntiedustajana rakennusalalla. Mies kertoi myös että oli muutama vuosi sitten ottanut kyytiinsä neljä ulkomaalaista liftaria, ja lopulta päätynyt majoittamaankin ne pariksi päiväksi. Niiden lisäksi minä olin ainut liftari jonka se oli matkoillaan nähnyt pitkään aikaan. Melkein kaikki minun kyydit ovat sanoneet samaa. Pulkkilasta pääsin Iisalmeen eläkkeelle jääneen lentäjän kyydissä ja Iisalmesta Kuopioon kahden roadtripillä olleen Espoolaisen tytön kyydissä.

Laskeskelin tuossa että olen tänä kesänä matkustanut yli 3000 kilometriä joista liftasin reilu 1000 kilometriä. Olen tosi tyytyväinen että lähdin liftaamaan. Sain aina kyydin kun sitä pyysin ja jaksoin kantaa neljätoistakiloisen rinkkani koko matkan. Kuulin hauskoja ja koskettaviakin juttuja ja kävin mielenkiintoisia keskusteluja kyytieni kanssa. En tiedä oliko tämä nyt viimeinen liftireissuni tälle kesälle, mutta oli tai ei, ensi kesänä aion ottaa uusiksi. Haluttais kovasti liftata sinne Norjaan...

-Liftari

Auringonlasku Nallikarissa

Käyn ahon laitaa..

Lähtö lähenee. Olen pari tuntia myöhässä aikomastani aikataulusta, mutta ei se ole niin tarkkaan. Vielä viimeinen mangomelonilakritsijäãtö naamariin ja sitten tienposkeen. Ivalosta liftaaminen on tavattoman helppoa. Kotoa vain kävelen nelostien yli ja peukku pystyyn.
-Liftari

Levottomuutta

Ivalossa edelleen. Isä pakkaa kamojaan, se lähtee aamuyöstä Inarijärven taakse Kessin kairaan hillamettäãn. Luen kirjaa jonka päähenkilö lähtee vuodeksi pois jonnekin, tuntemattomaan. Tekisi mieleni pakata omatkin kamat. Olen ollut täällä jo tarpeeksi pitkään, levottomuus iskee ja tie kutsuu taas. Ylihuomenna on lähtö.
-Liftari

Yhteenveto

Viikko on jo kulunut siitä kun pääsin Ivaloon ja lupasin jotain yhteenvetoa reissusta. Koko matkahan meni Oulun pientä liittymä-episodia lukuunottamatta varsin hyvin. Oikeastaan ihmettelen miksen ole aikaisemmin liftannut pitempiä matkoja. Tutustuin uusiin ihmisiin ja todistin itselleni että jaksan ja uskallan kyllä.
Liftaaminen ei kyllä ole kiireisen tai laiskan matkaajan hommaa. Tien poskessa seisominen on väsyttävää ja sopivan liftipaikan ja kyydin saaminen oli välillä stressaavaakin. Monesti kyydin saatuani kuski oli iloinen kun sai matkaseuraa ja sitten oli jaksettava jutella, vaikka olisi tehnyt mieli vain nukkua. Toisaalta on hauska tutustua uusiin ihmisiin ja kuunnella niiden juttuja. Koko hommassa on sellaista vanhanaikaista seikkailun tuntua, että väsymisen, kastumisen ja pienet vastoinkäymiset kestää kyllä. Ja säästyyhän siinä vähän rahaakin. Silti muutaman kerran ihmettelin itsekin miksi hitossa seison siellä tienposkessa kerjäämässä kyytiä, mutta aina kyydin saatuani muistin miksi. Koska kyydin saaminen oli aina pieni onnenhetki, niinku ois kalan saanu.
Monet on kysyny eikö minua pelota liftata yksin ja kyllä minua vähän jännittikin. Mutten pelännyt pervoja, raiskaajia tai varkaita, vaan poliisia joka sakottais liikenteen vaarantamisesta. Olen kai niin hullu ja naiivi, etten usko ihmisten olevan niin pahoja kuin iltalehdissä väitetään. En kuitenkaan ikinä liftais humalassa, enkä varmaan yölläkään. Ja jos kuski ei auton ovensuussa jutellessa jostain syystä miellytä, en nousisi kyytiin.
En ole vielä päättänyt liftaisinko Ivalosta takaisin Kuopioon. Jotenkin tuntuu vaikeammalta liftata pohjoisesta etelään. Pohjoiseen, kotiin päin, on aina helpompi matkustaa. Tosin jäi vähän kaivelemaan,  etten muka päässyt Oulusta eteenpäin liftillä, joten uusia reissuja saattaa olla luvassa...
-Liftari
PS: eilen kaverin luokse ajettaessa oli tienvarressa kaksi nuorta miestä liftaamassa pohjoiseen. Olisi tehnyt mieli heittää lenkki Inarin kautta, ihan vain sen takia että olisivat pojat saaneet kyydin.

Oulu-Ivalo

Oulu-Ivalo, 511 kilometriä, 10 tuntia. Kotonq väsyneenä ja nälkäisenä, eikä Kutturaan lähdöstä tulekaan mitään. On kylmä, sataa vettä, eikä mökin omistajaa saada kiinni. Olen onnellinen keltaisesta sadetakistani.
Palloiltuani neljä(!) tuntia Oulussa ennenkuin nousin junaan, alkoi matkantekokin viimein luistamaan. Rovaniemeltä tarkoitukseni oli ajella paikallisbussilla ensin Napapiirille, nelostien varrelle. Busseja meni kuitenkin niin harvakseltaan, että pãätin liftata kaupungista, linja-autoaseman viereiseltä pysäkiltä. Aurinko paistoi ja armeijasta oli kai ekat lomat sillä kurkkupukuja oli niin paljon liikenteessä. Notkuin pysäkillä ehkä vartin, kunnes sain kyydin Sodankylään nelikymppiseltä Olavilta. Apukuskina etupenkillä istui tämän kymmenenvuotias poika Jere. Olavi oli entinen rekkakuski, Jere kuunteli Klamydiaa, minulla ja Jerellä i samanlainen tukka ja Jeren paidassa luki "kävelevä katastrofi" =) Matkalla juteltiin huvipuistoista, kesä tapahtumista, lapin kesästä, minun matkoista, Iron Maidenista, festareista, Children of Bodomista, carting-ajoista ja penkkiurheilusta. Soundtracki vaihtui Klamydiasta Maideniin ja Bodomiin. Tuli hyviä muistoja mieleen.. Sodankylässä Olavu katseli olisko tuttuja rekkoja menossa pohjoiseen, muttq kun ei ollut, kiitin kyydistä ja jäin nelostien varteen.
Ensimmäisenä kohdalleni pysähtyi yli viisikymppinen mies matkalla Murmanskiin. Tai ei hän oikeastaan tiennyt menisikö tänään kun paku reistaili jo nyt vaikka kyllä hän sen korjata osaisi kun insinööri oli ja olinko minä muuten Ivalosta, siis olinko suomalainen kun puhuin niin jännästi jne.. Ukko rupatteli varmaan viisi minuuttia minä ovensuussa roikkuen, ennenkuin totesi että yrittäisin toista kyytiä ja toivotin onnea matkaan. Alkoi olla jo kylmä jq onneksi sainkin melko nopeasti kyydin. Nuori mies oli matkalla Utsjoelle perheensä luo, ja matka taittui rivakkaa vauhtia. Välillä juteltiin niitä näitä, mutta enimmäkseen oltiin hiljaa. Pohjoisen poika ei paljon puhele, ja itteänikin väsytti jo.
Ivalossa olin vähän seitsemän jälkeen, pari tuntia ennen Oulusta tuntia aikaisemmin lähtenyttä linkkua.
-Liftari

Tienristeyksessä

Kävi ilmi että Oulusta pois liftaaminen on juuri niin vaikeaa kuin odotinkin. Menin aamulla paikallisbussilla hitchwikin ehdottamaan nelostien liittymäristeykseen Oulun pohjoispuolella ja liftasin siinä aikani. Kyyti ei vetänyt, varmaan koska autoilijat olivat yhtä kauhuissaan kuin liftarikin. En käsitä miten siitä kohden voisi saada kyydin kun mielestäni siinä ei ollut turvallista pysähtyä.. Kuvittelin liftanneeni siinä jo puolitoista tuntia, mutta lähdettyäni ja rauhoituttuani tajusin notkuneeni risteyksessä vain puoli tuntia.
Nyt sitten olen Oulun rautatieasemalla pienen tilannearvion jälkeen. Harkitsin hetken ajavani paikallisbussilla Iihin ja liftaavani taas sieltä. Hylkäsin tämän idean koska pelkäsin pääseväni vain Kemiin ja joutuvani siellä taas samanlaiseen liittymähelvettiin. Sitäpaitsi olen jo kuluttanut aamupäivän ajelemalla edestakaisin paikallisbussilla. Päätin sitten ajella rennosti junalla Rovaniemelle ja jatkaa sieltä liftillä. Jos saan kyydin nopeasti, olen joka tapauksessa perillä paljon ennen seuraavaa Ivalon linkkua.
Ei pitäisi liftata kiireessä, sillä kiireisenä päätyy vain säntäilemään ympäriinsä. Liftatessa pitää pysyä rauhallisena.
-Liftari

Lomailua

Olen notkunut Oulussa kohta viikon ja täyttänyt päiväni lomailulla. Olen syönyt paljon jäätelöä, tavannut kavereita, roikkunut torilla ja torin rannalla. Olen saunonut, uinut meressä ja tanssinut. Olen kävellyt ja pyöräillyt kilometritolkulla.

Huomenna lähden viimein pohjoiseen. Alkaakin olla jo vähän kiire, sillä haluan viikonlopuksi mökille Kutturaan.  ..ja minun kun ei pitänyt liftata kiireessä..

Alla joitain kuvia Oulusta.

-Liftari





Nallikarissa oli lämmin vesi!

 


Torin ranta ja Liftarin sormi




Walk of... Death?


</></></>

Rotuaari aamulla viideltä.

  


Herkkupiknikillä =)

 


Vesille teki mieli..

 


Postikortti Heinäpäästä

 


Karvakuonojen laiva

 


Rantaeväät

 

Liftaria laiskottaa

Blogin päivittäminen kännykällä ei ollutkaan niin vaivatonta kuin kuvittelin.. Pitempää analyysia reissustani on ehkä luvassa kunhan pääsen oikean netin ja näppiksen ääreen.
Tänään siirryn Oulusta Revonlahdelle, joku 40 kilometriä lounaseen siis. Taidan mennä linkulla, koska matka on niin lyhyt. Ja koska kaverin eilisten polttarien jäljiltä on vähän veltto olo ;)
-Liftari
Edit: Lähdinkin Revonlahden sijasta puistoon sidukka kainalossa lukemaan, sillä missasin viimeisen linkun seisomalla väärällä pysäkillä.

Kuopio-Oulu

Kuopio - Oulu: neljä kyytiä, viisi tuntia, vesisadetta koko matka. Tien poskessa vaatteet likomärkinä, ei voi seikkailla kastumatta. Perillä väsynyt mutta onnellinen ja illalla vielä saunaan.
Galaksien Liftari kiittää kokemastaan ja alkaa päiväunille.
Edit: hankintalistalle lisättävä sadeviitta, vedenpitävät kengät ja termari.

Rohkaisevia sanoja kaverin seinältä.

Perjantain matkasää

Näillä mennään..

Reissublogeja lukiessa kiinnostaa aina mitä ihmisillä on repussa..

Minun repussa on:
-vaatteet: 4 toppia, 2 t-paitaa, 2 pitkähihaista, kevyt neule, yöpaita, farkut, shortsit, pitkikset, uikkarit, alusvaatteita ja sukkia, veden ja tuulen pitävä takki, ja sandaalit 
-ensiapu: laastareita, rakkolaastareita, särkylääkkeitä, flunssalääke, haavanpuhdistuspyyhkeitä, bepanthen, haavateippi, idealside
-toiletti: shampoo, kosteusvoide, hiuslakka ja-puuteri, piilarinesteet ja hammastahna kaikki matkakoossa. Kynsileikkurit, pinsetit, pieni peili, hajuvesi, off, aurinkorasva ja silmälasit.
-McGyverit: leathermanhommeli, jesari, narua, sytkäri, korvatulpat, neula& lankaa, pyykkipulveria, huulirasva, Yatsy
-matkustaminen: iso tussi, kyltti 20 x 60 cm, suomen kartta 1:800 000, Kuopion kartta, päiväkirja, kuulokkeet, puhelin, laturi
-lääkkeitä  pienen mummolauman tarpeisiin.

-makuupussi ja alusta ovat vielä hankinta-asteella.

Rinkka painaa ilman eväitä kahdeksan kiloa. Tavaraa on varmasti liikaa, mutta olen poissa kuukauden ja reissun aikana on tarkoitus normaalielämän lisäksi rämpiä metsässä ja juhlia useammat kuin yhdet juhlatkin.

-Liftari

Miksi?

Tuli kesä ja teki mieli reissata, seikkailla vähän. Vähintäänkin piti päästä käymään kotona Lapissa. Ehdinkin siellä jo mutkan käydä, ennenkuin päätin että liftaan Kuopiosta Ivaloon. Edelliselläkin reissulla liftasin hetken, mutta huonosti, kiireessä ja väärällä paikalla. Ei mitään yritystä siis. Nyt on kuitenkin toinen meininki. Rahatkin on lopussa, mutta se ei ole pääsyy. Lähden liftaamaan, koska vuoden takaisen sairastumiseni jälkeen minun on pakko kokeilla ja löytää rajani uudestaan. On pakko saada tietää, pysyykö se rinkka selässä, pystynkö ja uskallanko.

Huomenna aikaisin on lähtö, saas nähdä miten akan käy.

-Liftari